Nysväystä

Hyvä lukijani,

sain maanantaina viimein valmiiksi kuusiosaisen Siinto -nimisen kamariorkesterisarjani. Uuden sävellyksen valmistuminen saattaa kuulostaa riemukkaalta tapahtumalta, mutta totuus on karu. Sävellyksen valmistuttua alkaa oikolukuvaihe, joka kestää useita päiviä. Oikolukua voisi kuvata sanalla nysväys, sillä sitä se todella on. Pitkäpiimäistä tahti tahdilta teoksen tarkastamista. Tällä kertaa pääsin "vähällä", sillä aloitin oikoluvun heti maanantaina ja sain sen valmiiksi tänään torstaina. No joo, huomenna vielä pitää tehdä yksi kokonainen läpiluku ja sitten partituuri lähtee kustantamoon, ja minä pidän vapaaviikon.

Minulla on tapana kirjoittaa partituurin loppuun muistiin teoksen valmistumishetki.


Kustantamossa (Fennica Gehrman Oy) teos vielä puhtaaksikirjoitetaan painoasuun ja partituurista irroitetaan ja editoidaan stemmat eli yksittäisten soittajien nuotit. Tarkistettuani orkesterimateriaalin se lähetetään syksymmällä Seinäjoen kaupunginorkesterille harjoitusperiodia varten.

Musiikin oikoluku poikkeaa huomattavasti vaikkapa tekstin oikoluvusta. Listaan oheen mielestäni keskeisimmät erot:

Oikoluettava nuottimateriaali ei muodosta jotakin asiaa tarkoittavia lauseita, vaan joka ikinen nuottimerkintä muodostaa oman merkityksensä aina tapauskohtaisesti. Tämä tekee oikoluvusta haasteellisen, sillä jokainen merkintä säteilee merkitystään moneen eri suuntaan.

Musiikki on monikerroksellista verrattuna tekstiin. Sen lisäksi, että asioiden pitää olla oikein vasemmalta oikealle luettaessa (melodia), sen pitää olla sitä myös pystysuorassa suunnassa (harmonia) ja vinottain (kontrapunkti), sekä laajemmin ajateltuna ajassa (kokonaismuoto, pienoismuodot).

Musiikissa on suuri määrä myös erilaisia muita muuttujia: Tempo, aika-arvot, soittotapa, voimakkuudet, jne.

Musiikki pitää pystyä kuvittelemaan edessään soittajien esittämänä, toisin sanoen esimerkiksi: Onko tämä idea toteutettavissa tällaisenaan? Riittääkö hengitysilma puhaltajilla tähän kaarrokseen? Onko riittävästi aikaa mahdollisiin soittimen vaihtoihin? Onko soittajan stemma mielekäs tai ainakin mahdollinen toteuttaa?

Yksinkertaisesti sanottuna: Nysväystä nysväyksen perään. Sitä oikoluku on. Ja vielä vähän nysväystä.

Kuvakaappaaus tietokoneen näytöltä oikoluvun valmistuttua.












Kirjoitan musiikkia paljon käsin, joskus luonnoksista valmiiseen teokseen saakka, mutta valtaosan näistä isommista teoksista olen kirjoittanut tietokoneella. Käytän Finale -nimistä nuotinnusohjelmaa. Sen käyttäjä olen ollut 90-luvun alkupuolelta saakka.

Millaisista työmääristä oikoluvussa on kyse? Siitä antaa osviittaa seuraava Finalen antama tilastofakta:

Siinto -teoksen partituuri sisältää:

171 kappaletta A4 -nuottisivuja, joissa on yhteensä
821 tahtia, jotka sisältävät yhteensä
27 646 nuottimerkintää.

Kolmipäiväisessä oikolukusessiossa tein valmiiseen partituuriin vielä 2240 muutosta.

Ei siis ihme, että silmissä vilisee mustia pallukoita...

Kesäterveisin, Pasi









Kommentit

  1. Onpa todella työn takana! Miten paljon Sinulla teoksen nimi vaikuttaa sen sisältöön? Annatko nimen teoksen suunnitteluvaiheessa vai sen jälkeen? Mistä saat innoituksen aiheeseen?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit